Olen asunut alanyassa enemmän tai vähemmän pysyvästi kohta 18 vuotta. Työskentelen tulkkina ja kielenkääntäjänä, kielinäni suomi, turkki ja englanti. Asiakkaani ovat pääasiassa suomalaisia ja olen huomannut olevani paitsi kielen tulkki, myös jonkinlainen ‘Alanyan tulkki’.
- Kerro hieman omasta suhteestasi Alanyaan, kuinka olet maahan paatynyt?
Olen asunut alanyassa enemmän tai vähemmän pysyvästi kohta 18 vuotta. Työskentelen tulkkina ja kielenkääntäjänä, kielinäni suomi, turkki ja englanti. Asiakkaani ovat pääasiassa suomalaisia ja olen huomannut olevani paitsi kielen tulkki, myös jonkinlainen ‘Alanyan tulkki’. Varsinkin asioimistilanteissa koen tulkitsevani asiakkaalleni paitsi kieltä, myös paikallista kulttuuria, historiaa ja tapoja. Ja sehän on mahdollista vain, jos tuntee hyvin asuinpaikkansa. Itse koen vahvasti olevani alanyalainen, kuusamolaisuuteni lisäksi. Alanya kohtaan minulla on vahva viha-rakkaussuhde. Joskus purnaan ja kiroan Alanyaa vain huomatakseni, että seuraavassa hetkessä taas ihastun kaupunkiin yhä uudelleen.
Saavuin Alanyaan vuoden 1998 keväällä. Tulin töihin matkaoppaaksi ja vastentahtoisesti. Yritin viimeiseen saakka vaihtaa työskentelykohdetta sillä en halunnut töihin Turkkiin, ‘muslimimaahan, jossa olisi vain ongelmia’. Ja varsinkin Alanyaa pidin tylsänä massaturismikohteena, jossa ei voi viihtyä. Niin ne ennakkoluulot jylläsivät nuoren oppaan mielessä. No, tännehän minut silti nakattiin. Hyvin nopeasti huomasin kuitenkin olleeni maan ja kaupungin suhteen täysin väärässä. Jo ensimmäisen kesän jälkeen, talveksi Suomeen opiskelemaan palatessani, itkin katkerasti Alanyasta lähtiessäni. Alanyasta oli tullut minulle kesän aikana koti ja olipa täältä löytynyt poikaystäväkin (nyt jo 15 vuoden ajan aviopuoliso). Siitä se sitten alkoi, matkustaminen kahden maan väliä. Opintojeni ajan asuin talvet Suomessa ja kesät Alanyassa ja kun sain opintoni päätökseen vuonna 2003, muutin pysyvämmin Alanyaan.
- Olet asunut Alanyassa kauan, miten maa ja kaupunki on muuttunut vuosien varrella?
Vielä 90-luvun lopulla Alanya oli mielestäni enemmänkin turkkilainen kylä, vaikka se kooltaan olikin jo kaupunki. Matkailu oli jo tärkeä työllistäjä, mutta sen merkitystä ei ehkä vielä ymmärretty ja toiminta oli enemmänkin sellaista puuhastelua. Hommat hoitui vähän sinnepäin ja kiirettä ei ollut. Nuo ensimmäiset vuodet Alanyassa olivat monella tapaa haasteellisia mutta äärimmäisen antoisia seikkailuvuosia. Etenkin talvisaikaan täällä ei ollut paljoakaan tekemistä, esimerkiksi kuntoilumahdollisuudet tai kulttuuritarjonta olivat kyllä aika huonot vielä tuolloin.
Taisin tulla Alanyaan juuri kun se oli muutoksen äärellä. Vuosituhannen vaihteesta alkaen nimittäin kaupunki alkoi kehittya valtavan nopeassa tahdissa, se alkoi kansainvälistyä ja matkailuun alettin panostaa aivan uudella tavalla. Ja tuo muutos jatkuu edelleen. Alanyassa alkoi rakennusbuumi. Jossain vaiheessa pelkäsin rakentamisen ryöstäytyvän käsistä ja Alanyan kasvavan tylsäksi betoniviidakoksi. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Rakennettiin paitsi hotelleja, myös asuntoja, sillä ulkomaalaiset alkoivat hankkia koteja Alanyasta. Kaupungin ilme muuttui ja ulkomaalaisista tuli uusia Alanyan ‘paikallisia’ sen sijaan, että he olivat vain täällä piipahtaneita matkailijoita.
Viime vuosina erityisesti kaupungin viihtyisyyteen ja palveluihin on alettu panostaa ja tänä päivänä Alanyassa on entistä enemmän myös mukavia puistoja ja kävelykatuja. Varsinkin Kalen alueella on tehty ja tehdään mahtavaa työtä vanhojen rakennusten entisöinnissä ja historiallisten kohteiden esiintuomisessa. Tänä päivänä Alanya on vilkas monikulttuurinen kaupunki ja mielestäni täältä löytyvät kaikki palvelut, mitä kaipaan.
Mitä tulee Turkkiin kokonaisuutena, on maa muuttunut paljon näiden täällä viettänmieni vuosien aikana. Infrastruktuuri on kehittynyt paljon, esimerkiksi tieverkko, kulkuyhteydet, kunnallistekniikka, ja sähköverkko ovat parantuneet huomattavasti. Maa on vaurastunut. Sairaanhoitoa ja koulutusta on kehitetty ja sosiaaliturvaa parannettu. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää ja varsinkin maan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä. Turkin itä- ja länsiosat ovat kuin kaksi eri maailmaa. Turkki on kahtiajakautunut, on toisaalta kovaa vauhtia länsimaistuva, moderni länsi-Turkki ja sen suuret kaupungit. Toisaalta on paikallaanpolkeva, ehkä jopa taantunut itä- ja keski-Turkki ja tuntuu kuin kuilu näiden kahden välillä vain kasvaisi. Tämä eriarvoinen kehitys on mielestäni huolestuttavaa.
Turkin sisäpoliittinen tilanne on edelleen epävakaa ja koko lähi-idän tilanne suuri kysymysmerkki. Kuitenkin Turkissa katsotaan mielestäni avoimin ja positiivisin mielin tulevaisuuteen. Itsekin koen, että Turkilla on valtavat fyysiset ja henkiset resurssit käytettävänään ja kunhan tilanne tästä selkenee, pääsee maa niitä kunnolla hyödyntämään.
- Alanyan parhaimmat ja huonoimmat?
Nautin Alanyan ilmastosta. Myönnän, että heinä-elokuussa voin olla asiasta aivan toista mieltä, mutta leudot talvet ja lämpimät kesät saavat minut viihtymään täällä ympäri vuoden.
Alanyan monipuolisuus, rannat, meri, vuoret, sekä kaupunki ja maaseutu –yhdistelmä ovat alueen parasta antia.
Nautin kaupungin monipuolisista palveluista. Tänä päivänä Alanya tarjoaa kaikki kaipaamani palvelut.
Yksi suosikkipaikoistani Alanyassa on ns. Tophanen alue, joka sijaitsee Kalen linnoitusalueen rinteessä, Punaisen tornin ja vanhan telakan tuntumassa. Alueella on vanhoja ottomaaniaikaisia taloja, joita on viime vuosina alettu restauroida entiseen loistoonsa, pikkuruisia kahviloita ja boutique -hotelleja kapeiden mukulakivikujien varrella. Alueella on mukava tehdä kävelylenkki vanhojen linnoitusmuurien juurella ja nauttia suurenmoisista maisemista. Jos intoa riittää, voi polkuja piktin kiivetä ihan ylös saakka nautiskelemaan vaikka kunnon aamiaisesta linnoitusmuurien katveessa.
Alayan huonoja puolia on aika vähän. Ehkäpä liikenne voidaan sellaiseksi lukea. Varsinkin kesäaikaan Alanyan keskusta on aina ruuhkainen ja pysäköintimahdollisuudet ovat surkeat. Tosin tilanne lienee sama kaikkialla turkkilaisissa kaupungeissa. Viheralueita, puistoja ja virkistysalueita kaipaan lisää. Toivon, että lähialueiden kaavoituksessa nämä seikat on paremmin huomioitu.
- Olet matkustellut paljon (moottoripyörallakin) eri puolilla Turkkia, omat suosikkipaikat?
Moottoripyöräillessä nautimme ennen kaikkea matkanteosta. Ihanimpia ajamiamme reittejä ovat rantatiet Anamurista itään, Antalyasta Kalkaniin ja koko Egeanmeren rannikko. Toisaalta vuoristotiet ovat huikeita. Taurusvuoriston ylitys moottoripyörällä on aina kokemus.
Suosikkipaikkoja on paljon, mutta muutamia mainitakseni: koko Kappadokian alue, Kaşin merenrantakylä, Ayvalık Egeanmeren rannalla, Kızkalesin alue ja luonnollisesti İstanbul (josta en saa tarpeekseni!). Rakastan historiallisia nähtävyyksiä, joista erityisen vaikuttavia ovat mielestäni Topkapı ja koko Sultanahmetin alue İstanbulissa, Efesos, Aspendos ja Kappadokiasta varsinkin Göreme, Ihlara ja maanalaiset kaupungit. Valtavasti on vielä näkemättä, mieleni halajaa Mustanmeren rannikolle ja Sumelan luostariin, Itään Adıyamaniin ja Nemrutvuorelle, Şanlıurfaan ja Harraniin jne jne. Turkki on matkailijalle ehtymätön aarrearkku.
- Kerro millaista on työelämä suomalaisen näkökulmasta Alanyassa?
Olen tehnyt töitä monissa eri tehtävissä: matkaoppaana, hotellipäällikkönä, toimistotehtävissä, luennoitsijana yliopistossa ja nyt työskentelen tulkkina ja kielenkääntäjänä. Alanyassa ulkomaalaisen on helppo työskennellä, sillä täällä ollaan meihin jo totuttu. Suomalainen säntillisyys kummastuttaa täällä ja paikallisilla on joskus vaikea ymmärtää aikataulujen noudattamisen tärkeyttä. Turkkilaiset eivät ole tottuneet suunnittelemaan töitään kovin pitkällä aikajänteellä, vaan täällä eletään enemmän hetkessä. Suunnitelmalliselle suomalaiselle se voi toisinaan aiheuttaa ylimääräisiä harmaita hiuksia. Työilmapiiri on huomattavasti leppoisampi kuin mihin Suomessa olen tottunut, aina on aikaa hörpätä yksi lasillinen teetä ja jutustella. Työt voi odottaa J. Tämä on tosin pikkuhiljaa muuttumassa myös täällä Alanyassa. Työpäivät ovat usein pitkiä ja varsinkin sesongin aikaan tehdään lähes 24 tunnin työpäiviä eikä ylityötunteja lasketa. Työ on monesti enemmän kuin pelkkä työ, se on elämäntapa.
- Miten työmaailma on muuttunut Alanyan kehittyessä?
Alanyan kehityksen myötä kontrolli on tiukentunut. Vielä 15 vuotta sitten ei paljon työlupia kyselty ja palkka maksettiin suoraan käteen eikä sotu-maksuja taikka veroja juuri makseltu. Kontrollin tiukkeneminen on mielestäni vain hyvä asia. Tänä päivänä ulkomaalaisilta vaaditaan työluvat, verot ja muut maksut on maksettava ja minimipalkoista pidetään paremmin kiinni. Tämä on kaikkien etu, työnantajalla ja -tekijällä on velvollisuutensa ja myös oikeutensa. Toki harmaa talous jyllää täällä(kin) edelleen, mutta parempaan ollaan menossa.
Työmaailma on myös vakavampi tänä päivänä. Työtä tehdään tosissaan, kun aiemmin tuntui että enemmänkin puuhasteltiin. Kilpailu on koventunut ja koulutusta ja ammattitaitoa arvostetaan enenevässä määrin. Työn tuloksellisuuteen on alettu kiinnittää enemmän huomiota.
Naisia näkee työelämässä yhä enemmän ja esimerkiksi Alanyassa on paljon naisyrittäjiä. Naisen työssäkäyntiä pidetään normaalina ja yhä useammin molemmat vanhemmat osallistuvat perheen elättämiseen perinteisen ‘mies elättää’ -mallin sijaan.
Työelämä on mielestäni tasa-arvoistunut ja oikeudenmukaisempi kuin aikaisemmin. Tuloerot ovat kuitenkin valitettavan suuret ja paljon on työsarkaa vielä esimerkiksi työolojen tai työttömyysturvan saralla.
Omat kokemukseni työelämästä Turkissa ovat yksinomaan positiivisia. Olen aina kokenut olevani tasa-arvoinen työyhteisön jäsen ja laajaa työkokemustani sekä ’ulkomaalaisuuttani’ on osattu täällä arvostaa. Tällä hetkellä työskentelen suomalaisen työnantajan palveluksessa tulkkina ja kielenkääntäjänä. Minut tavoittaa sähköpostista: [email protected] tai [email protected] ja esimerkiksi Facebookista nimelläni.
Terveiset Alanyasta!
Saara Eber
