Vieraskynä – unohtunut lompakko

Sanna Alatalo Blogikirjoituksia, Vieraskynäilijät 2 Comments

VIERASKYNÄ – UNOHTUNUT LOMPAKKO

Kokemus turkkilaisesta rehellisyydestä. Kiitos vieraskynäilijälle kirjoituksesta!

Reilun tunnin kuluttua ovikello soi. Suutarini seisoi ovella lompakkoni kädessään. Olin sen kiireessäni jättänyt hänen työpöydälleen. Unohdustani en ollut vielä edes huomannut. Osoitteeni hän oli löytänyt lompakostani ja sen perusteella löytänyt asuntomme. Matkaa liikkeestä asunnollemme kertyy lähes kilometri, jonka hän oli polkupyörällä polkenut ja jättänyt liikkeensä siksi aikaa tyhjäksi.

 

Lähes kaksi kuukautta täällä Alanyassa oli kulunut kuin siivillä. Oli käyty rannassa, oli uitu talomme uima-altaassa ja harrastettu ruumiinkulttuuria tennistä pelaamalla ja pyöräilemällä. Säät olivat koko ajan olleet mainiot. Lämpötila koko ajan +25 asteen molemmin puolin. Kuitenkin oli tullut aika palata Suomeen. Alkoi laukkujen pakkaus ja asunnon jääntikuntoon laittaminen. Palaisimme taas joskus 3-4 kuukauden kuluttua. Monenlaista muistamista ja hoitamista riitti.

Jossain vaiheessa huomasin, että tietokonelaukun hihna oli vioittunut. Kiireesti tietämäni suutarin, Nadirin puheille. Lupasi korjata laukun niin, että voisin hakea sen päivän lopulla.

Illan jo hämärtyessä hainkin laukun. Hihna oli korjattu tyylikkäästi ja vielä laukun nurkkia vahvistettu, vaikka en sitä ollut pyytänytkään. Hinta oli 10 Turkin liiraa, se on noin kolme euroa eli suomalaisittain ei juuri mitään.

Ja sitten taas laukkuja pakkaamaan.

Reilun tunnin kuluttua ovikello soi. Suutarini seisoi ovella lompakkoni kädessään. Olin sen kiireessäni jättänyt hänen työpöydälleen. Unohdustani en ollut vielä edes huomannut. Osoitteeni hän oli löytänyt lompakostani ja sen perusteella löytänyt asuntomme. Matkaa liikkeestä asunnollemme kertyy lähes kilometri, jonka hän oli polkupyörällä polkenut ja jättänyt liikkeensä siksi aikaa tyhjäksi.

Myöhemmin kävi vielä ilmi, että ensin hän oli etsinyt minua toisesta saman nimisestä talosta, joten sitkeyttä oli löytämiseni vaatinut.

Mitä olisi tapahtunut, jos olisin huomannut lompakon puuttumisen vasta myöhemmin illalla, jolloin suutari olisi jo sulkenut liikkeensä? Lähtömme oli aamulla 5.30, jolloin auto hakisi meidät lentokentälle. Tuskin hän arvasikaan kuinka merkittävä hänen viitseliäisyytensä oli. Se pelasti meidät monelta ongelmalta.

 

Olisiko jossain muualla menetelty samoin? Suomessakinko? Uskallan epäillä, että moista 3 euron asiaa tuskin olisi hoidettu näin tunnollisesti. Tämä vahvisti käsitystämme tavallisten turkkilaisten rehellisyydestä, jota aiemminkin olemme saaneet kokea. Kiitos heille siitä!

Tämä tapahtui marraskuussa 2016

nimimerkki: Hajamielinen

Comments 2

    1. Post
      Author

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *