SADEPÄIVÄ ALANYASSA!
Kertomus turkkilaisesta ystävällisyydestä. Kiitos vieraskynäilijälle kun jaoit tämän kokemuksen kanssamme.
Maaliskuinen sunnuntaiaamu Alanyassa ja vettä tulee kaatamalla. Sama jatkuu edelleen iltapäivällä, mutta ei hätää, meillähän on hyvät sadevarusteet, saappaista lähtien, eli eiköhän lähdetä ulos. Käveltiin sitten Kleopatra rannalle katselemaan mahtavia aaltoja. Niitä sitten aikamme ihasteltua mietittiin mihin suuntaan seuraavaksi. Päätettiin, että kävelläänpä hotelli Kandelorin kautta kotiin. Kyseisessä hotellissa yövyttiin useammankin kerran ennen oman kodin hankkimista ja nyt päätettiin kurkata joko hotelli olisi auki. Voisimme mennä joku ilta sinne päivälliselle, koska ruoka on siellä ollut todella hyvää.
Niin sitten saavuttiin hotellin eteen ja kas kummaa, joku kurkistaa oven raosta varoen vesisadetta ja huutaa meille TULKAA KAHVILLE! No eihän moista kaunista kutsua voi evätä, joten eikun sisälle. Keittiöpäällikköhän sieltä meille huuteli ja kysyttyään minkälaisena kahvimme haluamme, hän toi meille pyydetyt pöytään katettuna. Kiitosta ei ennätetty sanoa, kun hän jo siitä hävisi, mutta tuli taas hetken päästä takaisin mukanaan kaksi lautasta, joilla oli mahtava keko karamellivanukasta ja vadelmaleivoksia, molemmille oma lautanen. Kun herkut oli nautittu, kysyttiin mitä olemme velkaa tarjoilusta, hän vastasi, ettei yhtään mitään ja sanoi, että muistaa meidän olleen hotellissa ja tietää, että nyt meillä on oma asunto.
Kyllä muuten hämmästeltiin moista ystävällisyyttä vielä viikonkin kuluttua. Näin Alanyassa.
